Traumaattisista kokemuksista puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti muistoihin, ajatuksiin ja tunteisiin. Trauma voi kuitenkin näkyä myös kehossa. Lapsena tai nuorena koetun seksuaaliväkivallan trauman keholliset vaikutukset voivat tuntua ja häiritä vielä aikuisuudessa.

Keho ja mieli eivät toimi toisistaan erillään. Uhkaavassa tilanteessa koko ihminen valmistautuu selviytymään. Sydämen syke voi kiihtyä, hengitys muuttua, lihakset jännittyä ja huomio suuntautua mahdolliseen vaaraan. Nämä eivät ole tietoisesti valittuja reaktioita, vaan kehon tapoja suojella meitä.

Lapsella ei kuitenkaan aina ole mahdollisuutta paeta, puolustautua tai saada turvaa toiselta ihmiseltä. Etenkin toistuvissa tai pitkäkestoisissa traumaattisissa kokemuksissa kehon suojautumisesta voi tulla hyvin herkkää ja automaattista. Siksi keho saattaa myöhemmin reagoida voimakkaasti myös tilanteessa, jossa ihminen tietää järjellä olevansa turvassa.

Kun keho reagoi ennen kuin mieli ehtii mukaan
Joskus jokin ääni, haju, kosketus, liike, asento, paikka tai tilanne voi herättää kehollisen reaktion ilman, että itse heti ymmärtää miksi. Sydän voi alkaa hakata, hengitys muuttua, lihakset jännittyä tai tulla voimakas tarve päästä pois. Toisinaan olo muuttuu päinvastoin raskaaksi tai tunnottomaksi, keho lamaantuu tai yhteys itseen ja ympäristöön heikkenee.

Traumaattisiin muistoihin voi liittyä esimerkiksi ääniä, tunteita, kuvia, hajuja, liikkeitä ja kipuja. Pitkäaikainen traumatisoituminen voi vaikeuttaa kehon tarpeiden ja hienovaraisten viestien tunnistamista.
Reaktiot voivat olla hämmentäviä: Miksi kehoni reagoi näin, vaikka mitään pahaa ei tapahdu?
Reaktiota voi tarkastella toisesta näkökulmasta. Keho on oppinut suojelemaan ja aiemmin tarpeellinen hälytysjärjestelmä voi aktivoitua nykyhetkessä, vaikka samaa vaaraa ei enää ole.

Ylikierroksilla tai kokonaan pois päältä
Trauman vaikutuksia voi tarkastella myös vireystilan kautta.
Ylivireys voi tuntua esimerkiksi levottomuutena, ahdistuksena, sydämen tykytyksenä, lihasjännityksenä, säpsähtelynä tai vaikeutena rauhoittua ja nukkua. Ihminen voi olla jatkuvasti valppaana ja tarkkailla ympäristöään tai toisten ihmisten reaktioita.
Alivireässä olossa taas voi olla vaikea saada itseään liikkeelle. Olo voi tuntua raskaalta, tyhjältä tai sumuiselta ja yhteys omaan kehoon tai ympäristöön etäiseltä. Yli- ja alivireys voivat myös vaihdella.
Nämä reaktiot eivät ole heikkoutta tai epäonnistumista. Ne ovat tapoja, joilla keho on pyrkinyt selviytymään kuormittavista tilanteista.

Oma keho voi tuntua vieraalta
Seksuaaliväkivalta kohdistuu hyvin henkilökohtaisella tavalla kehoon ja omiin rajoihin. Siitä johtuen kehoon voi liittyä häpeää, ahdistusta, vierautta tai tarvetta olla kiinnittämättä siihen huomiota. Kosketus voi yhdessä tilanteessa tuntua hyvältä ja toisessa herättää voimakkaan reaktion. Läheisyyttä voi kaivata ja samalla huomata kehonsa vetäytyvän siitä.
Varsinkin kehon seksuaaliset reaktiot voivat aiheuttaa hämmennystä tai häpeää. Keho voi reagoida kosketukseen automaattisesti myös silloin, kun kosketus ei ole haluttua. Kehollinen kiihottumisreaktio ei tarkoita suostumusta, halua tai sitä, että tako olisi ollut hyväksyttävä.

Jos omat rajat on lapsuudessa toistuvasti ylitetty, omien kehollisten viestien tunnistaminen voi aikuisena vaatia harjoittelua. Mikä tuntuu minusta hyvältä? Milloin olen jännittynyt? Milloin tarvitsen lepoa? Milloin haluan lähemmäs ja milloin kauemmas? Näihin kysymyksiin ei tarvitse osata vastata heti.

Kehon kanssa voi opetella olemaan uudella tavalla
Jos keho on joutunut pitkään suojelemaan vaaralta, sitä on vaikea käskeä rauhoittumaan. Ajatus “olen nyt turvassa” voi olla täysin totta, vaikka keho ei vielä tuntisi samoin.
Kehon reaktioita ja omaa vireystilaa voi vähitellen oppia tunnistamaan ja säätelemään. Jollekin rauhoittava asia voi olla kävely, lämmin suihku, musiikki, lemmikin silittäminen tai ympärillä olevien asioiden katseleminen ja nimeäminen. Toiselle liike, tömistely tai muu kehoa aktivoiva tekeminen voi auttaa silloin, kun olo on lamaantunut. Yhtä kaikille sopivaa keinoa ei ole.
Joskus kehoon keskittyminen ei välttämättä tunnu turvalliselta. Jos hengityksen, tuntemusten tai kosketuksen huomioiminen lisää epämukavuutta, harjoitusta ei tarvitse jatkaa. Oman kehon kanssa työskentelyn tarkoitus ei ole pakottaa itseä tuntemaan enemmän.

Keho voi oppia myös turvallisuutta
Keholliset vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia, mutta niiden ei tarvitse pysyä samanlaisina. Kehon reaktioiden ymmärtäminen voi muuttaa suhtautumista niihin. Sen sijaan, että kysyisi “Miksi minä olen tällainen?”, voi kysyä: “Mitä kehoni yrittää nyt juuri tehdä hyväkseni?”

Toipuminen ei tarkoita, ettei keho enää koskaan säpsähtäisi, jännittyisi tai reagoisi. Vähitellen voi oppia tunnistamaan, mitä itsessä tapahtuu, löytämään itselle sopivia tapoja säädellä oloa ja erottaa paremmin menneisyyden vaaran nykyhetkestä.
Keho on oppinut suojelemaan. Voit saada uusia kokemuksia levosta, omista rajoista, miellyttävästä kosketuksesta, liikkeestä, yhteydestä ja turvallisuudesta. Itselle voi antaa luvan alkaa kokea asioita uudella tavalla.

Pohdittavaksi:
Miten huomaat omassa kehossasi kuormituksen, jännityksen tai turvattomuuden?
Tunnistatko itsessäsi yli- tai alivireyttä? Miltä ne tuntuvat juuri sinulla?
Mitkä asiat, ihmiset, paikat tai tekemiset auttavat kehoasi kokemaan olonsa turvallisemmaksi?
Onko suhteesi omaan kehoosi tai sen reaktioihin muuttunut elämäsi aikana?
Mitä kehosi ehkä tarvitsisi sinulta juuri nyt?

Luettavaa:
Suomen Delfins ry: Trauman keholliset vaikutukset(opens in new tab)
Mielenterveystalo: Keholliset vaivat(opens in new tab)